Ihmisten vuodatusta kuunnellessani mietin taas, että olen ehkä kerran kuullut, että kukaan ennen sotia syntynyt tilittäisi, kuinka kauhea isä tai äiti oli. Lukemattomia kertomuksia olen kyllä kuullut siitä, kuinka vaikeaa elämä muuten oli. Voi tietysti olla, että sen sukupolven ihmiset haluavat puhua enemmän esim. sota-ajoista kuin suhteista omiin vanhempiinsa. Mutta tunnen niitäkin sen ikäpolven ihmisiä, joiden vanhempien olen jotain kautta kuullut kohdelleen lapsiaan todella kammottavasti. Silti näistä vanhemmista ei tilitetä, vaikka muita yhtä vanhoja lapsuuden aikaisia juttuja joskus vuodatettaisiinkin. Niitä vaikeitakin.
Suuriin ikäluokkiin kuuluvienkaan en kovin usein kuule valittavan lapsena vanhemmiltaan saamaansa kohtelua. Lienevätkö jo toipuneet lapsuuden vaikeuksista, vai ovatko sitten (keskimäärin) niin paljoa sitä ruvenneetkaan märehtimään kuin minun sukupolveni. Vaikea sanoa.
Mutta me suurten ikäluokkien kasvattamat. Voi apua. Joka toinen tilittää ystävilleen vanhempiaan ja lapsuuttaan, aina kun päätohtorilta juoksemiselta ja päätä koossa pitävien lääkkeiden napsimiselta ehtii.
Elämänolosuhteemme eivät ole vaikeampia kuin edellisillä sukupolvilla. Toimeentulo ja elämän sujuminen ylipäätään on ollut epävarmaa aina, eri tavoin vain. Saamaamme kasvatusta ja vanhempiemme "nykyaikaisia" tapoja voi syyttää monista asioista. Asennoitumistamme voi syyttää sitäkin enemmän.
Joka tapauksessa, sen tapainen kasvatus ja ne "tavalliset" lapsuuden olosuhteet, joiden keskellä suurin osa minun sukupolvestani on
kasvanut, ei näytä tehneen meistä kovinkaan tasapainoisia. Enkä enää oikein jaksa uskoa, että tiukka, perinteinen, kurinalaisuuteen ja toisten huomioonottamiseen opettava kasvatus tekisi onnettomaksi. Olisi tehnyt monille minunkin ikäisistäni hyvää.
Nykyinen kristitty, joka kannattaa oikeistoa ja tasa-arvoa.
Hyviä asioita
- feminismin vastustaminen (3)
- hyvä kasvatus (3)
- kohtuus (2)
- vanhan ajan hyvät tavat (2)
- kohteliaisuus (1)
- kristillisyys (1)
- oikeistolaisuus (1)
- säädyllisyys (1)
4 kommenttia:
Me olemme lapsia, kunnes alamme saada kansaneläkettä ;)
no kuolleista ei yleensä puhuta pahaa, ja ihmiset jotka eivät ole itse vielä vanhempia ovat taipuvaisempia kritisoimaan omia vanhempiaan.
omat vanhempani eivät esimerkiksi valita vanhemmistaan (paitsi toistensa vanhemmista), mutta kritiikki ilmenee siinä, että omat lapset on kasvatettu päinvastoin. Kun suuret ikäluokat muistavat omasta lapsuudestaan ahdistavana kurin ja vaatimukset ja sen että vanhempia on täytynyt pelätä, niin omia lapsia ei ole haluttu kasvattaa samoin. siksi vapaa kasvatus on kiehtonut.
Nykyään kyllä puhutaan vapaammin, eikä vanhempia tarvitse niin pelätä ja kunnioittaa, mutta osittain ehkä näkemyksessäsi on myös havainnointivirhe. 87-vuotias isoäitini ei ehkä rupea panettelemaan kuolleita vanhempiaan, mutta äiti kyllä muistaa mummin ja isomummon ristiriidat. Ja mummini toivomukset alkoholittomista sukujuhlista on perua hänen isänsä alkoholinkäytöstä.
Vanhempien kritisoiminen on aikuistumisriitti. ja se miksi nykyajan kolmekymppiset vielä valittavat vanhemmistaan johtuu siitä, että nykyään aikuistutaan niin myöhään. nykyään valittaminen on sallittu. ei sekään ole huono asia. Saahan sitä valittaa jos valituttaa.
Mutta kyllä minuakin ärsyttää hyvinvointiyhteiskunta-ajattelu, että minulla on oikeus ja yhteiskunta ja vanhemmat on jotenkin velkaa minulle kaikkea kivaa.
Pekka Eskimo sanoi...
"87-vuotias isoäitini ei ehkä rupea panettelemaan kuolleita vanhempiaan, mutta äiti kyllä muistaa mummin ja isomummon ristiriidat. Ja mummini toivomukset alkoholittomista sukujuhlista on perua hänen isänsä alkoholinkäytöstä."
Toki erimielisyyksiä ja ristiriitoja on ennenkin ollut sukupolvien välillä. Sitä en kiellä.
On kuitenkin eri asia olla reilusti napit vastakkain vaikka äitinsä kanssa, kuin lapsellisesti syyttää vuosienkin jälkeen häntä kaikesta mahdollisesta ja olla katkera.
Ja on myös ihan ok haluta tehdä joitakin asioita eri lailla kuin omat vanhemmat. Jos ei tosiaan vaikka halua katsella sukujuhlissa samaa kännäämistä kuin lapsena, on ihan hyvä idea pitää juhlat aina alkoholittomina. Eri asia on, jos vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kiukutellaan ja syytellään isänsä alkoholismia kaikesta, mikä omassa elämässä on pielessä.
Mitä tulee tuohon vanhempien kunnioittamiseen tulee, niin en usko, että siitä edes suurin osa olisi ollut vain pelkoa ja kunnioituksen teeskentelyä.
Jos oikeasti yrittää ymmärtää vanhempiaan (ja jos vain mahdollista, yrittää antaa anteeksi, edes osittain), niin kyllä sillä on pidemmän päälle vaikutusta siihen, mitä tuntee ja miten käyttäytyy. Eri mieltä voi olla ilman kiukuttelua, ja eri lailla voi valita ilman draamaa.
Mutta se tosiaan vaatii sitä aikuistumista.
Lähetä kommentti