25.4.07

Feminismistä

Feministi ei ole sama asia kuin tasa-arvon kannattaja. Ei, vaikka monien feministien retoriikassa näin annetaan ymmärtää. Vai väitättekö, että olen feministi, koska kannatan tasa-arvoa?

Selvä, tehdään ajatusleikki: kannatan ja ajan sukupuolten välistä tasa-arvoa. Ihmisillä pitää olla samat oikeudet sukupuolestaan riippumatta, ketään saa syrjiä ja syrjintään on puututtava. Vaan entä jos mielestäni suurin tasa-arvon toteutumisen este olisivatkin sukupuolikiintiöt? Tai entä jos minusta kaikista akuuteimpia korjattavia asioita olisivatkin jotkut miehiä kohtaavat epäkohdat, kuten että miehet saavat kovemmat tuomiot samoista rikoksista, isien asema huoltajuuskiistoissa on heikko jne. Tai että tasa-arvoa olisi mielestäni se, että raiskauksista tuomittaisiin samoin kriteerein kuin pahoinpitelyistä yleensäkin. Jos olisin sitä mieltä, että näillä
keinoilla sukupuolten tasa-arvoa edistettäisiin parhaiten? Tuskinpa minua enää kukaan silloin feministiksi väittäisi.

Ok, lopetetaan ajatusleikki. En ala tässä panemaan naisia tai miehiä
koskevia tasa-arvo-ongelmia vakavuusjärjestykseen.

Pointtini on, että feminismi pitää sisällään tietynlaisia oletuksia asioiden tilasta ja parhaista keinoista asioiden korjaamiseksi! Se on vain yksi mahdollinen aate liittyen siihen, mikä on epäoikeudenmukaista, mitkä asiat ovat syynä nykytilanteelle ja miten olisi parempi ja miten asioita saa korjattua. Tasa-arvon kannattaminen ei riitä määrittelemään ketään feministiksi, vaikka monet feministit näin retorisesti väittäisivätkin.

Sanotaan nyt auki vielä se, että vanha naisliike oli kyllä hyvä ja tarpeellinen. Ihmisillä tulee olla samat oikeudet (oikeus omaisuuteen ja työntekoon, oikeus tehdä täysi-ikäisenä omat päätöksensä). Ja väkivaltaa koskevan lainsäädännön ja tuomioiden tulee olla sama, tekijän ja uhrin sukupuolesta riippumatta jne, jne. Ja syrjinnästä pitää joutua viime kädessä juridiseen edesvastuuseen.

Mitä tulee asenteisiin, niin toki minäkin havaitsen jäänteitä siitä (nykyajan tietämyksen valossa) perusteettomasta ajattelutavasta, jossa naisilta piti kieltää tai rajoittaa yhteiskunnallista osallistumista, johtajuutta jne. En vain usko juuri feministien keinoihin asioiden oikaisemiseksi.

1 kommentti:

JHosake kirjoitti...

Olisi niin helppoa, kun naisasialiike ja tasa-arvo erotettaisiin toisistaan. Mutta enpä usko, siellä sanalla tasa-arvo saa kuitenkin aika pitkälle rahaa valtiolta ja muilta tahoilta. Se tuottaa yhtä paljon huonon omatuonnon tuomaa rahaa kuin ennen Afrikan lapset. Ja yhtä paljon asialla on peloteltukin.

Ja jos tasa-arvo erotettaisiin naisasialiikkeestä, niin silloinhan ko. henkilöt joutuisivat tekemään yhteistyötä miesten kanssa ja sehän ei taas käy, koska kaikki "tilastot" olisivat pistettävä uusiksi ja olisi tunnustettava, että "pikkasen tuli myös tehtyä ylilyöntejä". Ja se taas ei ole helppoa kenellekään :).

Tässä tilanteessa ei auta kuin miesten kehittää omaa tutkimustaan miehistä, että jossain vaiheessa voisi esittää tasavertaisia tutkimuksia. Eikä pelkästään minkäänlaisena "vihatoimintona", vaan ihan samanlaisesta emansipaatiosta, kuin naisillakin on lupa kokea. Ja luulenpa että tällä on surempi vaikutus väkivaltatilastoihin, kuin naistenajama rankaisumentaliteetti. Loukattu ihminen kun käytää väkivaltaa herkemmin kuin tasa-arvoisesti kohdeltu, kohdistu se sitten itseensä tai muihin, naisiin, miehiin tai lapsiin.