Sekatavarakaupassa kymmeniä vuosia aikanaan työskennellyt isoäitini muistaa aina kertoa minulle, millaista hänestä on hyvä asiakaspalvelu. Hän puhuu siitä aina saatuaan itse kaupassa tylyä palvelua. (Sitä kyllä sattuu hänenkin kohdalleen, vaikka olen nähnyt hänen itse olevan hyvin kohtelias asioidessaan.)
Hänen ihanteensa on se, että asiakkaalle ei esimerkiksi näytetä, että pitää hänen kysymystään tyhmänä tai omituisena. Kyllähän niitä ei-toivottuja ilmeitä ja äänensävyjä asiakaspalvelussa lipsahtaa vaikka kuinka yrittäisi, mutta paljon paikkaa se, jos esimerkiksi sanoo jotain ystävällistä tai huomion toisaalle kiinnittävää, joka lievittää asiakkaalle kiusallista tilannetta. Mielin kielin ei silti tietenkään tarvitse olla, se on jotenkin asiakkaan aliarvioimista.
Olen aika pitkälle samaa mieltä. Tuollainen kohtelias käytös menee paljon syvemmälle kuin vaikkapa teitittely tai muu pintapuolinen kohteliaisuus. Ah, vanhan ajan tavat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti