Mitä minulle tapahtui

Kaikki alkoi siitä, kun tulin umpikujaan feminismin kanssa. Tämä tapahtui  kauan ennen kristityksi tulemista.

Minulla oli vuosikausia ollut ristiriita. Toisaalta aidosti luulin, että kaikilla olisi parempi olla, jos "sekoitettaisiin pakka" sukupuolten osalta. Että kiellettäisiin minkään asian luonnostaan olevan sellaista käytöstä, jota miehet tai naiset keskimäärin tekevät. Eikä enää tunnustettaisi, tai että sukupuolella olisi mitään muuta vaikutusta meihin kuin joitain pieniä fyysisiä juttuja.

Luulin, että on jotenkin automaattisesti huono asia, jos teen tai reagoin jossain tilanteessa jotenkin "naisellisesti". Jos ei muuten niin sen takia, että pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä ja rohkaista muitakin normien rikkomiseen. Luulin, että "oikea minä" tekisi jotain ihan muuta kuin mikä on naisille tyypillistä ja olisin onnellisempi ollessani täysin vapaa perinteisistä tavoista. Ja luulin, että monet seksuaalisesti stimuloivat asiat vain tuntuvat sellaisilta siksi, että olemme jotenkin aivopestyjä rooleihimme.

Ristiriita syntyi siitä, että toisaalta tunsin tarvetta olla feminiininen ja seksuaalisesti hieman alistuva.

Korttitalo romahti siinä vaiheessa, kun aloin viettää enemmän aikaa aikuistuneiden ihmisten kanssa ja muutenkin havainnoida "tylsempiä" ihmisiä. Huomasin, ettei suurin osa ihmisistä olekaan niin asennevammaisia kuin olin kuvitellut. Ihmiset kykenevät yllättävän paljon kohtelemaan toisiaan yksilöinä - eikä sukupuolensa edustajina, niinkuin olin luullut.

Ja vaikka ihmisillä olisikin yksittäisiä perusteettomia käsityksiä siitä, millaisia naiset tai miehet keskimäärin ovat, eivät ne käsitykset useinkaan ole naisia huonompia pitäviä, vaikka feministit ne usein sellaisiksi haluavat tulkita. Aloin oppia luokittelemaan äänekkäimpien idioottien mölähdykset vain yksittäisiksi imbesilleiksi kommenteiksi (ja välttämään sellaisia jatkuvasti päästelevien ihmisten seuraa).

Jälkeenpäin ajatellen on uskomatonta, miten kauan minulta kesti huomata, että äänekkäin mielipide naisista (tai juuri mistään) ei ole se yleisin. Ja ettei jonkin biologisen eron toteaminen tarkoita, että pitäisi jompaa kumpaa sukupuolta kokonaisuudessaan huonompana. Olisinpa tajunnut nämä jo peruskoulussa.