On toki olemassa elämäntilanteita ja vakaumuksia joiden kohdalla on ymmärrettävää olla kuulumatta mihinkään uskonnolliseen ryhmään. Useimmiten kyse on kuitenkin enemmän perinteiden pitämisestä sopimattomana siihen kuvaan, minkä haluaa muille ihmisille itsestään antaa. Ja yleensä tämä on aika läpinäkyvää.
Olen huomannut tietyn kuvion. Suurin osa niistä, jotka eivät halua sitoutua mihinkään uskontoon, ovat muussakin elämässään sellaisia, jotka pyrkivät itsetarkoituksellisesti poikkeamaan massasta: kaiken omassa elämässä pitää olla mahdollisimman "oman näköistä" ja "uniikkia". Varsinkaan mikään uskonto, joka omalla kotiseudulla on yleinen (etenkään suuri, tuttu, kotoinen evankelis-luterilainen kirkkomme) on jotain ihan kauhean tylsää, johon ei voi edes yrittää tosissaan tutustua. Joku kaukaa tullut, eksoottinen lahko voidaan kyllä hyväksyä.
Hei ihmiset: kyllä sen huomaa teistä, kun yritätte nostaa omaa arvoanne sillä, että kieltäydytte noudattamasta juuri mitään perinteitä, vaan teette kaiken "omalla tavallanne". Ja ettette voi kuulua mihinkään, mihin suurin osa oman kotiseudun ihmisistä on perinteisesti kuulunut.
Kuten alussa sanoin, on varmasti oikeitakin syitä olla irti mistään uskonnosta. Paljon on kuitenkin näennäisperusteluita. Kuten kirkon historiassa tapahtuneet epäoikeudenmukaisuudet ja raakuudet. Kristitytkin tietävät, että menneinä aikoina on tapahtunut hirveitä asioita kirkon piirissä. Kuten myös valtion piirissä. Ja suvuissa. Ja yhteiskunnissa ylipäätään. Raakaa väkivaltaa on ennen ollut sellaisissakin tilanteissa missä sitä nykyään ei ilmene. Väkivaltaa saa ja pitääkin vastustaa. Kysyn kuitenkin, kuinka moni vastustaa yhtä lujasti jotakin nykyistä valtiota tai sukua satojen vuosien takaisten raakuuksien ja epäoikeudenmukaisuuden takia, kuin vastustaa samoista syistä kirkkoa?
Ja kuinka moni kristinuskoa vastustava on oikeasti edes perehtynyt siihen, mitä esimerkiksi evankelis-luterilainen kirkko nykyään on? Sitä paitsi suurin osa ihmisten vastustamasta "kirkon ahdasmielisyydestä" liittyy kyllä enemmän pieniin (usein kirkkomme ulkopuolisiin) ryhmiin ja lahkoihin. Ja osa kielloista (esim. ehkäisykielto) liittyy katoliseen kirkkoon, ei meidän kirkkoomme. Eivätkä tavallisissa ev.lut. seurakunnissa nykyään papit tai muutkaan tule tuomitsemaan tai kyselemään esimerkiksi meidän kunkin seksielämään kuuluvia asioita. Niistä vastaa vain Jumalalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Jotenkin tuntuu että kirjoituksesi kuvasti omaa kääntymystäsi kristinuskoon ja tämä oli todistelua miksi oli hyvä kääntyä uskoon. Pointti minkä missasit on se, että uskovaisen käsittääkseni tulee uskoa jumalaan ja jos on osa lutherilaista kirkkoa uskoa lutherilaisen opetuksen mukaiseen jumal/taivas käsitykseen.
Tuohon uskoon kuulumattomuus heittoosi on pakko kommentoida myös hieman. Oletko miettinyt asiaa ikinä niin että koska nykyään ei ole niin suuria yhteiskunnallisia/sosiaalisia paineita kuulua kirkkoon, niin ihmiset jotka eivät usko herkemmin tunnustautuvat ateisteiksi eivätkä vain jatka jatkuvaa esitystä että he olisivat muka uskovaisia. Eivät kaikki ole entisiä feministejä jotka ovat olleet ateisteja vain koska se ideologia on ollut joissain piireissa suosittu. Itseasiassa suurimmalle osalle tuntemistani ateistesta/agnostikoista (ei mennä nyt tähän mutta uskoisin että suurin osa ateistakin on oikeasti agnostikkoja mutta ateisti on tunnetumpi termi joten he käyttävät sitä mielummin) kirkosta eroaminen on ollut ennemminkin vaikea päätös kuin yritys erottua massasta. Ainiin ja en ole vielä itsekkään kertonut kaikille "hartaimmille" sukulaisille että olen eronnut kirkosta, koska tiedän että heidän käsityksensä minusta muuttuisi negatiivisempaan suuntaan jos kertoisin.
Ja mitä tulee perinteisiin ja niiden säilyttämiseen, kyllä me ateistitkin vietämme joulua ja muita pyhiä. Erona ehkä se että keskitymme jonkun 2000 vuotta sitten tapahtuneen ihmeen palvomisen sijasta viettämään laatuaikaa perheemme ja ystäviemme kanssa. Kuinka moni kirkkoon kuuluva muuten käy edes joulukirkossa :).
Sitten tuosta kirkon historiallisista "saavutuksista" ja niiden vaikutuksesta. Itse ajattelin että pysyn kirkon jäsenenä vaikken uskokkaan hölynpölyä mitä siellä saarnataan, ihan vain sen takia että 18-vuotiaani olin vielä sinisilmäinen ja oletin että porukka joka kirkossa työskentelee (lähinnä ainakin papit) olisivat edes jollain tavalla valikoitunutta väkeä. Valitettavasti näin ei ole minkä osoittaa pedofilia tapaukset ja tasa-arvon laiminlyönnit. Ja kirkko todellakin tulee moraalisissakin asioissa yhteiskunnan kehityksen jäjessä, tämän todistaa jo pelkästään se että vasta lähiaikoina naiset ovat päässeet papin virkaan ja veikkaan että piispaksi saakka heillä ei ole mahdollisuutta edetä vielä pitkään pitkään aikaan. Mikä sitten tekee valtiosta paremman kun kirkosta, valtion ainakin periaatteessa muodostavat ihmisten enemmistö ja valtio seuraa arvomaailmaltaan paremmin etiikan ja moraalin kehittymistä kuin kirkko. Lisäksi valtio ei perustu fiktiolle josta jokaisella on oma käsityksensä ja jota voidaan tulkita melkein miten vaan.
Lopullinen poitti on ehkä kuitenkin se että miksi kuulua johonkin lahkoon jos itse ei usko kyseisen lahkon dokmaan, vai onko mielestäsi parempi olla kaksinaamainen ja uskotella ainakin muille jos ei nyt sentään itselleen olevansa uskovainen? Ja ymmärtenet varmaan itsekkin että yleistämällä ateistit ihmisiksi jotka tarkoituksella haluavat olla "oman näköisiään" on sama kun yleistäisin kaikkien kristittyjen olevan massa hysteriasta kärsiviä shamaaniensa johdateltavissa olevia laumoja. Ateistit ovat ihan normaaleja ihmisiä ja jopa jotkut papit ovat ateisteja, jos et sattunut tietämään.
Lähetä kommentti